Kaupunkijuhannus

Vaimo halusi lähteä lasten kanssa juhannukseksi mökille. Oli luvannut siskonsa perheelle, että hekin saavat tulla. Minä päätin jäädä kaupunkiin. Tuntui, etten jaksa tällä kertaa vaimoa, lapsia, mökkiä, sukulaisia, sääskiä, anopin yllätysvierailua, juhannusaamun krapulaa jne.

Täällä sitä sitten tulee vietettyä kaupungissa tämä juhannusaatto. Olen tässä kuunnellut Spotifysta jazzia ja Katri Helenaa. Kaupassa en muistanut ajoissa käydä, mutta pakastimessa näyttää olevan leipää ja pullaa niin paljon, ettei tässä ehdi nälkään kuolla juhannuksena. Autoa ei ole käytössä, kun vaimo vei sen.

Illemmalla ajattelin lähteä katsomaan rantaan sytytettävää kokkoa. Tuskin siellä kovin paljon on väkeä katsomassa, kaikki menevät mökeille tai jonnekin muualle. Minä en mene. Mukavaa olla joskus erilainen. Minäkin joskus sellainen individualisti.

Mummon luona yökylässä

Kävimme viikonloppuna katsomassa mummoa vanhainkodissa. Mummo asuu noin 300 km päässä joten katsoimme paremmaksi olla mummon luona yötä. Vanhainkoti oli nimetty kuntaliitoksen yhteydessä palvelutaloksi, ja kyllä siellä palvelu pelasikin.

Saavuimme palvelutalon pihaan myöhään perjantai-iltana. Mummo oli nukkumassa, mutta puhelu yöhoitajalle avasi tien sisään. Emme olleet syöneet pitkään aikaan, joten kävimme palvelutalon keittiöllä syömässä päivällä tähteiksi jääneitä riisipuuroa ja soppaa. Nykyajan vanhukset ovat onneksi huonoja syömään, joten mekin saimme osamme.

Kannoimme patjat mummon yksiöön ja asetuimme nukkumaan. Aamulla palvelu pelasi! Isoon ruokasaliin oli katettu aamupala, jopa parempitasoinen kuin hotelleissa, joten suuntasimme syömään. Leipää oli monenlaista ja viiliä, jogurttia, ohrasuurimopuuroa, piimää. Lopuksi saimme vielä kahvit.

Mummo ei meitä tuntenut. Ihmetteli, että ketä hänen luonaan on ja puhui vain jotain evakkojuttuja. Luuli meitä Karjalan evakoiksi, kun olimme yöllä hänen huoneeseensa ilmestyneet. Päivisin soutelimme palvelutalon veneellä läheisellä lammella ja joutilaina hetkinä menimme päiväsaliin katsomaan tv:tä.

Jossain vaiheessa palvelutalon henkilökunta alkoi kysellä, että milloin vieraat ovat lähdössä. Luulin, että he tahtovat tietää lähdöstämme, jotta osaavat tehdä meille eväät mukaan, kun matka on pitkä. Toisin kävi. Jouduimme paluumatkalla pysähtymään huoltamolle syömään, kun palvelutalosta ei eväitä tipu.