Kevättä kuuntelemassa

Nyt se alkoi, linnunlaulu pihapuussa. Vaimo epäili, että linnut ovat meidät jo hylänneet, kun pönttö on ollut tyhjänä viime kesän ja edellisenkin. Nyt on jälleen uusia tuulia ja niiden tuulten mukana ovat tulleet tiaiset.

Keitimme pannukahvia ja sulatimme vaimon tekemää nisua pakkasesta. Sanotaan suoraan, että vaimo sulatti. Siinä nisua mikroon vaimon laittaessa katsahdin kelloon ja heti sen jälkeen pihalle. Pihakoivussa oli taloyhtiön pönttö ja sen suuaukolla kurkisteli lintu. Nousin hakemaan kameraa, mutta en ehtinyt saada kuvaa, kun lintu oli jo ilmassaan. Kyllä harmitti. Niin komeasti lintu pölmäytteli sulkiaan pöntöllä. Toivon, että kun kevät täällä vielä vähän edistyy, se palaa ja tekee toisen linnun kanssa poikaset tuohon taloyhtiön pönttöön.

Pullassa oli rusinoita. Kaivelin ne kahvilusikan varrella pois ja pullasta tuli reikäinen. Vaimo valitti. Miksi pitää laittaa rusinoita pullaan, kun rusinat eivät ole hyviä paistettuna? Rusinat kuuluvat vain simaan ja siinäkään niitä ei syödä. Simassa rusinat ovat merkkejä kypsyysasteesta. Kun rusinat nousevat pintaan, sima on lähes valmista nautittavaksi ja sen voi siirtää jääkaappiin. Kyllä ei ole rusina syötäväksi tehty. 70-luvulla naapurissa tarjottiin aina salaattia: porkkanaraastetta ja rusinoita. Onko sekin muka joku salaatti? Ei ole!

Lintu ehti lentää pois ennen saapumistani kameran kanssa takaisin ikkunaan. Niinpä otin kuvan pihalla hiekkaa levittävästä huoltomiehestä. Sitä en kehtaa tänne laittaa, mutta tutuille voin lähettää sähköpostilla, jos pyytävät. Voisimpa teettää siitä paperikuvan ja laittaa ilmoitustaululle. "Jos hiekkaa kulkeutuu parketillenne, se on tämän miehen syy." Kuvan alle teksti ja kuva siihen korkkitauluun nastoilla kiinni. Olisi siinä naapureilla ihmettelemistä. Varsinkin sillä, joka aina keskustelee sen huoltomiehen kanssa.