Tyhjin käsin päiväkotiin?

Kävin juuri vessassa. Oikein isommalla asialla. En varsinaisesta toimituksesta häveliäisyyssyistä kerro enempää. (Työpaikalla muuten yksi Janne kertoo yleensä isoon ääneen, kun hän aikoo mennä vessaan. Se on noloa. Sama mies lähettää niitä teflon- ja aavekakkajuttuja sähköpostissa. On siinäkin miehessä varmaan vaimolla kestämistä. Tai siis muijalla, niinkuin Janne sanoo.)

Vessapaperirullasta loppui paperi. Se ei tullut yllätyksenä, sillä osasin sen arvioida jo vessaan mennessäni. Yleensä minulla menee suunnilleen kaksitoista (4x3) palaa paperia yhdellä käynnillä. Olin heti näkevinäni, että ehkä kymmenen tai yksitoista on enää jäljellä. Se riitti kuitenkin minulle tällä kertaa. (Vessapaperin loppumisesta tuli mieleen: Olin lapsena, siinä kymmenen korvilla, tuttavaperheessä yötä. Sitten aamulla menin vessaan, ja huomasin tyhjän paperirullahylsyn vasta liian myöhään. Nolotti. Onneksi minulla oli jo pienenä kantava ääni. Siitäkin selvittiin.)

Nyt siis huomasin tyhjän hylsyn sopivassa vaiheessa, kun en sitä enää tarvinnut. Ja kiinnitinpä huomiotakin, sillä se oli erilainen. Kyllä: ei ollut perinteinen harmaa. Siinä luki (tai lukee, sillä otin sen vessasta mukaan tähän koneen ääreen), että "Du kan spola ned mig i toaletten." Enhän minä toki sitä vielä ymmärtänyt, mutta löytyihän sama teksti suomeksikin: "Voit huuhtoa minut alas WC:stä."

Minusta tämä ei ole lainkaan hyvä kehitys. Jos minä alan huuhtoa nuo hylsyt alas pöntöstä, millä silloin askartelevat päiväkodin lapset? Aina on päiväkodin tädit olleet tyytyväisiä, kun olen vienyt meidän perheen hylsyt niille. Täytynee vaihtaa vessapaperimerkkiä. Tuota olemmekin jo käyttäneet yli kuusi vuotta. Pakko sitä on vaihtaa. Muuten on niin noloa tyhjin käsin mennä sinne päiväkotiin, ilman mitään askarteluviemisiä.

Roskien keruussa

Keräsin tänään roskia. Lähdin pyörällä keltaiset turvaliivit päällä maantielle ja meinasin ojanpiennarta pitkin mennä, Sinne olivat niittäneet risuja niin paljon, että en päässyt eteenpäin polkien, joten jätin pyörän yhdelle bussipysäkille ja jatkoin jalan. Roskia riitti munakennoista karkkipusseihin pitkin poikin tietä.

Se kummastutti, että autoilijoilta ei minkäänlaista ymmärrystä riittänyt. Roskia kun oli keskelläkin tietä ja minulla turvaliivit päällä, niin en nähnyt estettä pysäyttää välillä kinnasmerkillä liikennettä. Yhdellekin tukkirekkakuskille sain pitkään selitellä, että ihan omaan laskuuni minä töitä teen ja ajan kuluksi yhteiseksi hyväksi. Toista jätesäkkiä olin saamassa täyteen, kun joku maasturimies pysähtyi ja uhkasi soittaa poliisit jos en mene tieltä toikkaroimasta (tätä sanaa hän käytti). Ajattelin, että hyvä on, jos ei kelpaa.

Vaimolta sain kotona kuulla vielä oman läksytyksensä, kun kerroin. Keitin hyvän mustikkapuuron, niin kyllä se leppyi. Illalla luin sille vielä sanomalehteä ääneen kynttilänvalossa ja tuli aivan hyvälle tuulelle.

Kerran kahluureissulla

Auto lähestyi komeaa vauhtia erästä maaseutupitäjää. Otti tämän maaseudusta pitäjän kyytiin ja jatkoi matkaansa. Taustapeilissä näkyi sänkinen mies, jolla oli vähän punertavat posket. Hädin tuskin tunnistin itseni. Kuljettajan paikalla istui lyhyenläntä Eero ja kertoi juttujaan, joita en jaksanut kuunnella. Naapurin jutuista ei tarvitse välittää, oli minulle opetettu jo kansakoulussa ollessa. Ja näinhän se varmaan onkin.

Olimme menossa luontoon, maaseudulle. Sorsanmetsästys ehti päättyä meidän osalta tuloksettomana, joten lähdimme Eeron ja Reinon kanssa luontoon tupakoimaan ja istumaan tulia. Reino on vanhempi herrasmies jostain Riihimäen suunnalta. Ovat tavanneet Eeron kanssa armeijassa ensimmäisen kerran ja nyt vuosien jälkeen alkaneet pitää taas ystävyyttä. Minäkin sitten olen yrittänyt kuin väkipakolla tähän Reinoon tutustua, vaikka suoraan sanottuna mulkku mies se on. Puhuu enemmän kuin ajattelee ja ei yleensä ajattele mitään kaksisia. Kerrankin väitti, että jos lehmän jakaa mahdollisimman pieniin osiin, siitä tulee atomeita. Me Eeron kanssa vilkuiltiin silloin toisiamme ja kvarkeista mainittiin, mutta eihän se tämä Riihimäen mies ottanut opikseen. Mulkku, mikä mulkku.

Perillä paistoimme makkaraa ja Reinolla oli sisäfileitä. Eerolla kabanossia ja minulla Hiillosta, kun Lidlistä sain edullisesti ilman kanta-asiakaskorttia. Kumma, että niitäkin kortteja pitää olla joka kauppaan oma. Lidliin ei tarvitse olla ja sinne käy vielä käteinen raha. Saksassa on sama euro kuin meilläkin, niin varmaan siitäkin syystä hyväksyvät. Reino esitteli GoreTex-kenkiään ja kahlasi polviaan myöten läheiseen lammikkoon. Sitten tuli tulille istumaan taas ja otti kengät leuhkasti pois. "Kah, kokeilkaa kuin on sukat kuivat, vaikka justiin olin lammikossa, Heh", hän sanoi ja meitä kyrpi niin sieluttomasti, että lähdimme kohti autoa. Siinä autoa lähestyessä söimme viimeiset makkaranjämät ja Reinolla ei olleet vielä edes sisäfileet paistuneet. Vahingonilo on ylimitoitettu sana. Olin otettu.

Tullessa autossa soi Antti Tuisku. Luulin häntä äänenperusteella joksikin uudeksi kaijakooksi tai kisuksi, kun niin oli naismainen falsetti. Eero huomautti, että tämä on Antti eikä nainen, uskokaa pois, ja lokeroin Antti Tuiskun samaan paikkaan, jossa pidän muistissani listaa miehistä, jotka oikeuttavat äänellään välittömään äänilähteen sulkemiseen.

Kaiken kaikkiaan reissu oli näitä eläkeläisukkojen reissuja, joissa ei ole mitään järkeä, mutta "ollaan virkistymässä". Naiset saivat sillä aikaa olla rauhassa ja tulipa siellä kuultua muutamia sellaisia vitsejä joita ei viitsi tänne kirjoittaa, kun lapsetkin saattavat lukea.

Väärässä wc:ssä

Tuleeko teille koskaan olo, että olette väärän sukupuolen vessassa? Minulla on noin joka toinen kerta julkisten tilojen vessoissa sellainen olo, että katsoinkohan nyt oikein sen ovikyltin. Niistä kun ei aina ota selvää, ja joskus pitää ottaa hetkeksi seisaalleen ihan paikalleen ja miettiä, jotta nainenhan se oli meidän kulttuuripiirissä, joka on sekä yksi-että kaksilahkeinen ja mies aina yksilahkeinen.

Varsinainen epävarmuus tulee aina jostain syystä vasta siinä vaiheessa, kun tulee sieltä sisemmästä kopista (lukon takaa) ulos. On melkein varma, että joku pahaa-aavistamaton nainen siinä on asettelemassa hiuksiaan, kun minä tulen likaisine käsineni samalle altaalle. Koskaan ei ole vielä niin käynyt, mutta varmasti vielä joskus käy.

Aika

Aika on ihmisten välinen sopimus.
Iäisyys ei ole kirjattu sopimukseen.
Aika loppuu, kun ihmisiä on vain yksi.
Sitten ei ole enää tarvetta sopia.