Maailma pieni - ihminen suuri?

Rankkasateita
Aasian viljelmillä,
kertoi uutiset.

Lähikaupassa
hintalappu vaihtunut
riisipakettiin.

Lämmin kaakao
maistuu niin ihanalta
lempimukista.

Afrikassa murhe:
sademetsän reunasta
kaatui taas puita.

Maailma pieni.
Ihmisten harhakuva:
ihminen suuri.

Runo syksyyn

Tilaa ilman aikaa
aikaa ilman tilaa

Tilaanko aikaa,
vai annanko tilaa?

Elämän tarkastelua

kävelen meren rantaa
näen vuoren ja taivaan

lasken katseeni horisonttiin
näen vettä ja metsää

katson jalkoihini
näen kiviä. suuria, pieniä

käännän suuren kiven
näen sen alla vikkelän hämähäkin

laskeudun polvilleni
näen pikkuriikkisen madon ja kovakuoriaisen

otan sormien väliin hiekkaa
kuvittelen mikrobin ja tohvelieläimen

mutta en varmasti ota suurennuslasia!
tämä tarkkuus riittää

Yhdys sanoja ja hautakivijuttuja

Kävin kävelemässä aamu lenkillä tuolla ulkona. Aamu aurinko paistoi välillä mukavasti pilvi verhon takaa ja välistä. Pääasiassa kävelin läheisen kerros talo alueen ympäristössä. Sillä alueella on yksi koira puisto, jossa joskus olen käynyt ja muitakin viher aluita. Kävelin myös läheisessä isommassa havu puu metsässä.

Kävellessä mietin, että minkä laisen tekstin haluaisin omaan hauta kiveeni. Tuntuu todella vaikealta päättää sellaista, kun jotenkin luulee, että siihen kuolemiseen on vielä aikaa. Mutta voihan kuolema tulla vaikka huomenna. Tai eihän sitä tiedä vaikka viikate mies olisi jo tänä iltana oman koti oven takana. Vaimo oli sitä mieltä, että tuollaiset ajatukset ovat ihan hassuja, mutta ei se minua auttanut. Se teksti siihen kiveen jäi keksimättä.

Mietin monen laisia vaihto ehtoja, mutta jotenkin tuntui, että pitäisi ensin tietää, millaisen elämän on elänyt ennen kuolemaansa, jotta se teksti varmasti tuntuisi oikealta. Ja kun ei vielä tiedä, milloin kuolee, ei tiedä, millaisen elämän ehtii elää. Sitähän voi kuolla vaikka jonain arvostettuna henkilönä, mutta ei vain itse vielä sitä tiedä. Tai kaikkien unohtamana hylkiönä. Tietenkin voisi miettiä, mitä kiveen kannattaisi kirjoituttaa, jos kuolisi juuri nyt, mutta siinä ajatuksessa on se huono puoli, että tulee jotenkin suru mielinen olo. En minä ainakaan halua elämän juuri nyt päättyvän.

Kävely heti aikaisin aamulla on joka tapauksessa mukavaa puuhaa. Tulee ajateltua jotain sellaisiakin ajatuksia, joita ei tiedä omassa päässä muuten edes olevan. (Se, että onko kaikki ajatukset omassa päässä kauankin varastossa, olisi aivan eri pohdinnan aihe.) Kävely lenkin jälkeen sitten menin heti lämpimäänsuihkuun ja vaimon keittämälle aamukahville. Kahvia lukiessa näin pöydällä olleen lehden otsikossa yhdys sana virheen.

Hiljaisuuden arvo

Hyvyys ei ilmoita tulostaan,
pahuus ei ilmoita tulostaan.
Molemmat hiipivät sisään
silmistä ja korvista.

Hyvyys taitaa hiljaisuuden,
pahuus sen on unohtanut.
Taistelussa ankarassa
voittaa pahuus äänellään.

Niin kovin tarvii ihmisparka
hiljaisuutta, hiljaisuutta.
Muuten kuiskeet hyvyyden
jäävät alle metelin.

Paluuteen

Syksyiset lehdet pyyhin pois kasvoiltasi.
Lennät tuuleen minun katsellessani laiturilta.
Tulevana keväänä palaat vahvempana kuin ennen.
Olen vastassa.

Hikihän siinä tuli

Alussa oli selostus, hikiset pelaajat ja kuuntelija. Kuuntelin radiosta jalkapallo-ottelua. Vaimo oli päättänyt katsoa tv:stä sisustusohjelmaa, joten tyydyin itse radioon. Pallomiehet juoksivat ympäri kenttää ja yrittivät saada maaleja aikaan. Samaan aikaa tv:ssä kaksi (2) amerikkalaista miestä järjesti väijytystä sisustusohjelmassaan. Juuri sillä hetkellä, kun vierasjoukkue radiossa sai maalin, tv:n miehet kantoivat vaaleanpunaista sohvaa kauppakeskukseen, jossa ohjelman kohteena ollut perhe oli ostoksilla. Vaimo huusi minua katsomaan nauraen. Radion volyymiä piti kasvattaa, samoin tv:n. Kilpailimme korviemme huomiosta ja loppujen lopuksi kumpikin pitelimme korviamme.

Alku oli johdantoa, kuten kirjoissakin usein on. Mutta tämä ei ole kirja vaan kertomus siitä, kuinka ostin tv:n ja luulin tulleeni huijatuksi.

On tavallista, että katsomme vaimoni kanssa eri ohjelmia kuunnellen puolella (1/2) korvalla radiota. Meillä on kuitenkin ollut vain yksi tv, joten riitaa tuli usein. Tässä jutussa teen selvyyttä teille siitä, miten ongelma ratkesi.

Palkankorotus töissä mahdollisti sen, että pääsin tv-kauppaan. Myyjä oli tavallisen oloinen mies. Vähän hiljainen myyjäksi, eikä niin päällekäyvä kuin monissa muissa tv-kaupoissa. Pidin myyjästä ja päätin heti ostaa tältä myyjältä. Menimme isojen tv:eiden osastolle ja vain yhdestä tv:stä tuli urheilua. Muissa oli joko auto-ohjelmia tai lastenohjelmia. Pidän urheilusta, joten ostin sen urheilu-tv:n. Uskotteko, että tv voi painaa jopa 10kg?

Myyjä auttoi kantamisessa, mutta silti tuli hiki. Kotona jouduin käyttämään hissiä. Laitoin tv:n päälle (kukkia). Televisio näytti uutisia, vaikka sen piti olla urheilu-tv. Soitin myyjälle, että laittoiko se sittenkin väärän tv:n pakettiin. Kaupassa urheilua, kotona uutisia. Se ei ollut hyvä diili.

Menin viime viikolla tv:n kanssa kauppaan reklamoimaan. Myyjä kiinnitti antennin ja virtajohdon pistokkeisiin. Tv:stäni tuli urheilua, eikä uutisia. Jotain magiikkaa tässä täytyi olla. Kaahasin kotiin tv:n kanssa. Nopeasti pistokkeet seinään ja tv päälle. Tulosruutu. Minua ei sittenkään huijattu. En olisi siitä myyjästä uskonutkaan.

Tarinan opetus: Olkaa varovaisia, kun olette asioilla.