Yhdys sanoja ja hautakivijuttuja

Kävin kävelemässä aamu lenkillä tuolla ulkona. Aamu aurinko paistoi välillä mukavasti pilvi verhon takaa ja välistä. Pääasiassa kävelin läheisen kerros talo alueen ympäristössä. Sillä alueella on yksi koira puisto, jossa joskus olen käynyt ja muitakin viher aluita. Kävelin myös läheisessä isommassa havu puu metsässä.

Kävellessä mietin, että minkä laisen tekstin haluaisin omaan hauta kiveeni. Tuntuu todella vaikealta päättää sellaista, kun jotenkin luulee, että siihen kuolemiseen on vielä aikaa. Mutta voihan kuolema tulla vaikka huomenna. Tai eihän sitä tiedä vaikka viikate mies olisi jo tänä iltana oman koti oven takana. Vaimo oli sitä mieltä, että tuollaiset ajatukset ovat ihan hassuja, mutta ei se minua auttanut. Se teksti siihen kiveen jäi keksimättä.

Mietin monen laisia vaihto ehtoja, mutta jotenkin tuntui, että pitäisi ensin tietää, millaisen elämän on elänyt ennen kuolemaansa, jotta se teksti varmasti tuntuisi oikealta. Ja kun ei vielä tiedä, milloin kuolee, ei tiedä, millaisen elämän ehtii elää. Sitähän voi kuolla vaikka jonain arvostettuna henkilönä, mutta ei vain itse vielä sitä tiedä. Tai kaikkien unohtamana hylkiönä. Tietenkin voisi miettiä, mitä kiveen kannattaisi kirjoituttaa, jos kuolisi juuri nyt, mutta siinä ajatuksessa on se huono puoli, että tulee jotenkin suru mielinen olo. En minä ainakaan halua elämän juuri nyt päättyvän.

Kävely heti aikaisin aamulla on joka tapauksessa mukavaa puuhaa. Tulee ajateltua jotain sellaisiakin ajatuksia, joita ei tiedä omassa päässä muuten edes olevan. (Se, että onko kaikki ajatukset omassa päässä kauankin varastossa, olisi aivan eri pohdinnan aihe.) Kävely lenkin jälkeen sitten menin heti lämpimäänsuihkuun ja vaimon keittämälle aamukahville. Kahvia lukiessa näin pöydällä olleen lehden otsikossa yhdys sana virheen.