maanantai 15. huhtikuuta 2013

Keväinen runo



 Linja-autossa

katson kohti, silmiin
katse väistää
hätääntyy kohtaamisesta
käsi hakee turvaa
kosketusnäytöstä
siihen tarrautuu
on selaavinaan
vierittelee
”tämä on tärkeää
-  ja tämä
olen ajan tasalla
tavoitettavissa
hoidan asioita
tämä on nykyaikaa”

missä on ihminen?

lauantai 10. joulukuuta 2011

Paikan päällä

Vaimo sanoi, että saivartelen. Mutta minun mielestä en. Koska vaimo ei halunnut kuulla enempää, päätin kirjoittaa asiasta tänne. (Ei ehkä tykkää vaimo tästä johdannosta.)

Minä inhoan sanoja "paikan päälle" tai "paikan päällä". Kun niissä ei ole mitään järkeä. Jos jossain sanotaan, että tule katsomaan paikan päälle, niin kuitenkin tarkoitetaan, että pitää tulla paikkaan. Jos vaikka olisi kyseessä kauppa, niin eivät ne halua, että menisin kaupan päälle eli katolle.

Paikan päälle, jos sellainen paikka on vaikka housuissa, voi laittaa käden. Sen ymmärrän. Niin käytetään kieltä oikein. Mutta jos paikan päälle pitää mennä, niin se on jo outoa. Tule ja koe uusi ostoskeskus paikan päällä. Miksi jossain uudessa on jo paikka?

Tai mikä oikein on se paikan pää, jota tuollaisilla ilmaisuilla tarkoitetaan? Onko se johtaja, joka on paikan pää? Tien pään ymmärrän. Mutta jos on paikka, vaikkapa kirkonkylä, niin missä on sen pää?

Pää-pää-pää. Sanoisi lammas mennessään paikan päälle.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Lippuruno

       sodat
hauta
talvi
juhlava itsenäisyyspäivä
sankari soisanakultainen
sotilas kerrankinpuhkeaa
kylmä
itkut
sodat


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Sänkyilmoitus

Kirjoitin vähän aikaa sitten sänkyasiaa. Blogia taidetaan lukea enemmän kuin luulinkaan, tai ihmiset muuttavat ahkerammin kuin oletin. Nimittäin erinäisiä sänkyjä alkoi tulla tarjolle. Nyt ilmoitan, että sänkyasia on poissa päiväjärjestyksestä eikä tarvitse enää lähettää sänkyjä koskevia sähköposteja. Muita posteja luen kyllä mielelläni. Tässä kävi tosiaan niin onnekkaasti, että kohta vuokrataan pikku pakettiautoa ja mennään hakemaan sänkyä, joka jäi eräältä muuttajalta ylimääräiseksi.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Folioilmapalloja

En ole saanut ikinä pitää kädessäni oikeaa folioilmapalloa. Olen aina ollut hieman katkera siitä. Joka vappu tulee paha mieli, kun näen niitä kaupungilla ja lapset, jotka innoissaan niitä hamuavat. Ei tee mieli enää vappumarssille. Nyt, kun olen jo keski-ikäinen, olisi tietysti outoa, jos ostaisin sellaisen omaksi ilokseni ja kuitenkin paniikissa selittäisin, että lapsi odottaa nurkan takana. Mitä se sille myyjälle kuuluu, kenelle sitä ostan!

Päätinkin, että veronpalautusrahoista säästän sen verran sukanvarteen, että voin tilata tukkukauppiaalta sellaisesta paksusta luettelosta suuren kasan folioilmapalloja. Tuskin ne kovin kalliita on. Muutama kymmenen riittää aivan hyvin. Ja varsinkin mikkihiiripalloja tilaan useita. Eerolta lainaan kompressorin puhaltamista helpottamaan, jos se ei ole mökillä. Kaiken tämän teen vain siksi, että minulla on aikaa ja varaa siihen. Vaimo näitä suunnitelmia taas tulee kummastelemaan, mutta sille sanon, että on kummempiakin puuhia ihmisillä. Suunnitelmani huipentuu siihen, että seison kymmenien pallojeni kanssa ensi vapunaattona torilla ja jaan kaikki pallot ilmaiseksi lapsille, jottei siirry sukupolveni trauma seuraavalle, niin kuin Jatkosota. Ei tule kenellekään paha mieli siitä, vaan hyvä. Enkä ala toimilupia kysymään ympäristövirastolta.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Taistelu

sateenko tunnen?

käynkö vasten

lailla lasten

kirkaisten

kadu en

en.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Uusi sänky

Vaimo rupesi puhumaan uudesta sängystä. Valitti selkänsä tulevan kipeäksi nykyisessä. Hätäpäissäni lupasin, että hankitaan uusi, niin ei selkään satu. Minä en ole huomannut kyllä mitään vikaa nykyisessä sängyssä. Aivan hyvät unet saan siinä. Se on ollut aikanaan kallis. Sain sen halvalla, kun yksi pariskunta muutti Kiinaan ja myivät tavaroitaan siinä yhteydessä. Mies lähti komennukselle johtamaan jonkun kokoonpanolinjan tekemistä. Heille tuli kiire ja myivät siksi edullisesti tavaroitaan. Olivat asuneet vasta muutamia vuosia asunnossaan ja ostaneet sinne oikein laatuhuonekaluja.

Rupesin sitten vähitellen ottamaan selvää, millaisia sänkyjä nykyään kaupataan. Niitähän on nyt vaikka minkälaisia. Kävin huonekaluliikkeissä makaamassa, välillä takin kanssa ja välillä otin takinkin pois. En huomannut sängyissä juurikaan eroja muuta kuin hinnoissa. Kaikki olivat kalliita, jotkut sängyt erityisen kalliita. Oli älyvaahtoa, lämmön mukaan mukautuvaa, futoneita, vyöhykkeitä, jousia, pussijousia, jenkkejä ja vaikka mitä.

Ei ennen ollut tämmöisiä. Yhteen aikaan oli hetekoita. Sitten niihin pantiin vanerilevy pohjaan, kun menivät liian kuopalle. Sen jälkeen vaahtomuovipatjoja. Aivan hyviä ne olisivat vieläkin, mutta ei oikein enää saa mistään hyviä vaahtomuoveja. Sitten oli joustinpatjoja monenlaisia. Sellainen tuo nykyinenkin on, kestävä laatusänky.

En löytänyt mistään puolueetonta asiantuntijaa, joka olisi osannut sanoa mikä sänky olisi paras. Tai edes todella hyvä. Naapurin Ville on kyllä ollut kierrätyskeskuksessa töissä, joten hän oli nähnyt paljon sänkyjä ja hänellä oli mielipiteitä. Sanoi, ettei kannata niin käytettyä ainakaan ostaa kuin kierrätyskeskuksesta saa. Paras olisi jos saisi taas jonkun ulkomaille muuttavan sängyn.

Lähetin Nokian tehtaalle tällaisen ilmoituksen, jonka pyysin laittamaan heidän ilmoitustaululleen:

”Jos olet saanut komennuksen ulkomaille ja myyt vanhoja tavaroita, niin ostaisin mielelläni laadukkaan parisängyn. Myös muut hyvät ja edulliset tavarat huomioidaan. Ystävälliset vastaukset sähköpostiin tommi.uusivirta@gmail.com.”

Kirjoitin sen myös tähän siltä varalta, että asia saattaa koskea myös jotakuta lukijaa. Nokian ilmoituksen johdosta kun ei ole tullut yhtään vastausta. Voihan teissä lukijoissakin olla joku sellainen, jolle tulee ulkomaankomennus.

Tapasin sitten Eeron, tosin varsinaisesti ihan muissa merkeissä. Mutta tulin Eerollekin maininneeksi tästä sänkyasiasta. Eero tiesi, että nykyään on semmoisia MRJ-kuvauksia, joilla kuvataan selkiä ja ne kuvaukset ovat oikein hyviä. Sanoinkin sitten vaimolle, että menisi käymään lääkärissä ja pyytäisi ottamaan noita MRJ-kuvia. Saattaisi se selkä parantua. Mietin minä sitäkin, että jos tekisi sen hetekkatempun ja panisi vanerilevyn sängyn pohjalle. Mutta otan huomioon vielä nämäkin sängyt, joita ei voi ulkomaankomennuksille ottaa mukaan. Ja muutkin tavarat, esimerkiksi akkuporakoneelle olisi käyttöä. Nykyisessä ei tahdo akku enää riittää. Mutta se olisikin jo toisen kirjoituksen aihe.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Tuote-esittely!

Käytiin tänään vaimon kanssa paikallisessa automarketissa. Jotkut tosin käyttävät siitä muitakin nimityksyä, mutta minä olen jotenkin tottunut tuohon automarketiin. Ja autollahan minä sinne aina menen, joten siksikin se nimi sopii.

Ostoslista oli minulla mukana. Yhdessä vaimon kanssa mietitty. Tällä kertaa olin myös uudelleenkirjoittanut listan siten, että ostettavat kulutus- ja muut hyödykkeet olivat listalla siinä järjestyksessä, missä ne on hyvä kerätä kaupassa ostoskärryyn. (Joo, ei mahdu perheen ostokset ostoskoriin näin lauantaina.)

Vessapaperia piti ostaa. Ja siellä tuli oikein mieluinen yllätys. Niin mieluinen ja tarpeellinen, etten ollut osannut edes odottaa mitään tällaista. Nimittäin paperiosastolla oli tuote-esittely. Serlan nainen oli siellä esittelemässä erilaisia vessa- ja talouspapereita. Kertoi siellä niiden eroja ja sen sellaisia.

Parasta koko tapahtumassa oli kuitenkin se, että niitä sai koekäyttää. Eihän se muuten mikään kunnon tuote-esittely olisi ollutkaan. Olivat saaneet tuoda sellaisen vihreän Bajamajan sinne kauppaan. Sinne minäkin eksyin kolmen erilaisen vessapaperin kanssa. Yksi niistä toki oli sama, jota perinteisesti olemme kotona käyttäneet. Otin sen vertailun vuoksi mukaan. Ja parhaaksi se osoittautuikin, tuttu paperi.

Ei ollut silti turha tuote-esittely. Ei tarvinnut ostaa kahdeksan rullan pakkausta vertailua varten. Riitti naisen antamat viisi palaa aivan hyvin. Tästä ideasta voisivat monet muutkin ottaa mallia. Moni asia jää testaamatta, kun ei viitsi vain testin vuoksi ostaa. Monia ideoita tulee itselläkin mieleen, mutta te voitte miettiä omanne. Niitä voitte lisätä tuohon kommenttilaatikkoon.

maanantai 10. lokakuuta 2011

Ajan kulkua


Mietiskelin, miten ihmisen elämä menee, jos 80 vuotta lyhennetään vuorokaudeksi.

Vähän yhden jälkeen yöllä oppii kuivaksi.
Kahdelta ihminen menee kouluun.
Peruskoulu on suoritettu vähän ennen aamuviittä.
Miehet käväisevät armeijassa yhdeksästä kahdeksaantoista minuuttiin yleensä kuuden aikoihin.
Aamukahdeksalta useat ovat jo töissä.
Kolmenkympin kriisi saapuu yhdeksän aikoihin, on siinä syytä juoda aamukahvi työpaikalla.
Kunnolla ruokapöydän antimista päästään nauttimaan neljänkympin korvilla. Lounasaika.
Kolmen aikaan iltapäivällä ensimmäisiä patistellaan jo pois töistä.
Yleinen eläkeikä saavutetaan seitsemän aikoihin.
Kello 20.30 ihminen on 68 vuotta. Aikaa katsoa iltauutiset. Ja katsella mihin maailma on mennyt.
Kymmenen uutiset katsotaan keinutuolista 73-vuotiaana. Maailma menee pahempaan suuntaan.
Yhdentoista aikaan illalla alkaa ruumista jo kovin väsyttää.
Kahdentoista lyönnit lopettavat elämän.

torstai 6. lokakuuta 2011

Syksyn värejä

Tuli yht'äkkisesti hyvin luova olo. En tiedä, ymmärrätkö mitä se tarkoittaa minun kohdallani. Päätin, että nyt syntyy jotain. Menin ulos ja keräsin lasipurkkeihin erilaisia syksyn värejä. Lehtiä, ruohoa sammalta. Eniten ihastuin erään puun lehtiin, jotka olivat väriltään viidenkymmenen euron seteliä muistuttavat. Kerättyäni syysnäytteet purkkeihin palasin kotiin ja päätin, että säästän osan sellaisenaan ja toisista kokeilen jotain muuta, nimittäin uutan värit niistä ja maalaan. Olin jo ennakkoon hankkinut reilusti suodatinpusseja ja laitoin veden kiehumaan. Sirottelin purkeista lehtiä ja muita näytteitä pusseihin ja kaatelin sitten vettä niistä läpi. Aluksi näytti, ettei väri tartu yhtään, niin lisäksi huljuttelin märkää pussia teepussin tapaan, eikä se tarttunut juuri niinkään. Tosi haljuja sävyjä niistä tuli. Yritin tehdä niillä syysakvarellin, mutta ei siitä mitään tullut. Poltin sen heti märkänä parvekkeella, kun hävetti niin paljon. Parempi ostaa värit kaupasta. Turha ruveta pelleilemään. Onneksi minulla on vielä purkeissa lehtiä kuivumassa. Jospa niistä jonkun kollaasin tekisi.