Tuote-esittely!

Käytiin tänään vaimon kanssa paikallisessa automarketissa. Jotkut tosin käyttävät siitä muitakin nimityksyä, mutta minä olen jotenkin tottunut tuohon automarketiin. Ja autollahan minä sinne aina menen, joten siksikin se nimi sopii.

Ostoslista oli minulla mukana. Yhdessä vaimon kanssa mietitty. Tällä kertaa olin myös uudelleenkirjoittanut listan siten, että ostettavat kulutus- ja muut hyödykkeet olivat listalla siinä järjestyksessä, missä ne on hyvä kerätä kaupassa ostoskärryyn. (Joo, ei mahdu perheen ostokset ostoskoriin näin lauantaina.)

Vessapaperia piti ostaa. Ja siellä tuli oikein mieluinen yllätys. Niin mieluinen ja tarpeellinen, etten ollut osannut edes odottaa mitään tällaista. Nimittäin paperiosastolla oli tuote-esittely. Serlan nainen oli siellä esittelemässä erilaisia vessa- ja talouspapereita. Kertoi siellä niiden eroja ja sen sellaisia.

Parasta koko tapahtumassa oli kuitenkin se, että niitä sai koekäyttää. Eihän se muuten mikään kunnon tuote-esittely olisi ollutkaan. Olivat saaneet tuoda sellaisen vihreän Bajamajan sinne kauppaan. Sinne minäkin eksyin kolmen erilaisen vessapaperin kanssa. Yksi niistä toki oli sama, jota perinteisesti olemme kotona käyttäneet. Otin sen vertailun vuoksi mukaan. Ja parhaaksi se osoittautuikin, tuttu paperi.

Ei ollut silti turha tuote-esittely. Ei tarvinnut ostaa kahdeksan rullan pakkausta vertailua varten. Riitti naisen antamat viisi palaa aivan hyvin. Tästä ideasta voisivat monet muutkin ottaa mallia. Moni asia jää testaamatta, kun ei viitsi vain testin vuoksi ostaa. Monia ideoita tulee itselläkin mieleen, mutta te voitte miettiä omanne. Niitä voitte lisätä tuohon kommenttilaatikkoon.

Ajan kulkua

Mietiskelin, miten ihmisen elämä menee, jos 80 vuotta lyhennetään vuorokaudeksi. Vähän yhden jälkeen yöllä oppii kuivaksi.

Kahdelta ihminen menee kouluun.

Peruskoulu on suoritettu vähän ennen aamuviittä.

Miehet käväisevät armeijassa yhdeksästä kahdeksaantoista minuuttiin yleensä kuuden aikoihin.

Aamukahdeksalta useat ovat jo töissä.

Kolmenkympin kriisi saapuu yhdeksän aikoihin, on siinä syytä juoda aamukahvi työpaikalla.

Kunnolla ruokapöydän antimista päästään nauttimaan neljänkympin korvilla. Lounasaika.

Kolmen aikaan iltapäivällä ensimmäisiä patistellaan jo pois töistä.

Yleinen eläkeikä saavutetaan seitsemän aikoihin.

Kello 20.30 ihminen on 68 vuotta. Aikaa katsoa iltauutiset. Ja katsella mihin maailma on mennyt.

Kymmenen uutiset katsotaan keinutuolista 73-vuotiaana. Maailma menee pahempaan suuntaan.

Yhdentoista aikaan illalla alkaa ruumista jo kovin väsyttää.

Kahdentoista lyönnit lopettavat elämän.

Syksyn värejä

Tuli yht'äkkisesti hyvin luova olo. En tiedä, ymmärrätkö mitä se tarkoittaa minun kohdallani. Päätin, että nyt syntyy jotain. Menin ulos ja keräsin lasipurkkeihin erilaisia syksyn värejä. Lehtiä, ruohoa sammalta. Eniten ihastuin erään puun lehtiin, jotka olivat väriltään viidenkymmenen euron seteliä muistuttavat. Kerättyäni syysnäytteet purkkeihin palasin kotiin ja päätin, että säästän osan sellaisenaan ja toisista kokeilen jotain muuta, nimittäin uutan värit niistä ja maalaan. Olin jo ennakkoon hankkinut reilusti suodatinpusseja ja laitoin veden kiehumaan. Sirottelin purkeista lehtiä ja muita näytteitä pusseihin ja kaatelin sitten vettä niistä läpi. Aluksi näytti, ettei väri tartu yhtään, niin lisäksi huljuttelin märkää pussia teepussin tapaan, eikä se tarttunut juuri niinkään. Tosi haljuja sävyjä niistä tuli. Yritin tehdä niillä syysakvarellin, mutta ei siitä mitään tullut. Poltin sen heti märkänä parvekkeella, kun hävetti niin paljon. Parempi ostaa värit kaupasta. Turha ruveta pelleilemään. Onneksi minulla on vielä purkeissa lehtiä kuivumassa. Jospa niistä jonkun kollaasin tekisi.

Teepussi 2 mk

Kävin kirpputorilla, kun vaimo oli houkutellut jo pitkään. Niinpä menimme tuohon lähimmälle ja seudun laajimmalle itsepalvelukirpputorille. Siellä ollessani silmäni avautuivat todellisuudelle. Sanon näin siinä mielessä, että todellisuus tarkoittaa sitä, että roskaa voi myydä ja kaikelle on hintansa. Ennätys oli 2mk maksava teepussi vuodelta 1982. Liptonia, alkuperäisessä pakkauksessa. Ah, tuumasin minä.

Meillä on kotona paljon tavaraa, josta joku voisi maksaa. On lampunvarjostimia, sähköjohtoja, kirjoja (lukemattomia ja luettuja ihan kirjahyllyn laidasta laitaan), pannunalusia (vanhimmat vuodelta 1972 maaliskuulta). Minä tarvitsen ne kaikki. Jos minä en tarvitse, vaimo tarvitsee. Esimerkiksi ompelukonetta tarvitsee vaimo. Polkupyörää tarvitsen minä, ja sähköjohtoa, että pysyy telkkarissa virta ja tietokoneessa. Miksi ihminen ostaa enemmän kuin tarvitsee? Siinä se suuri kysymys, jota mietin. Meillä on tiedossa, mitä tarvitaan ja ne on hankittu. Jos joku menee rikki, ostamme uuden.

Kirpputori on sellainen paikka, jossa ihmiset myyvät muuttuvien elämäntilanteiden aikaansaamia tarpeita pois. Jalkapallon harrastaja voi myydä vanhat pallonsa pois, jos on siirtynyt jääkiekkoilijaksi jne. Entinen työssäkäyvä voi myydä mittanauhansa, kun jää työttömäksi. Tällä tavalla kirpputoreille riittää tavaraa ja asiakkaita. Vuoden 1972 pannulappu alkaa olla huonossa kunnossa, se maaliskuinen. Etsimme vastaavaa tilalle, mutta emme löytäneet. Virkkuukoukkuja löysimme ja kassillisen lankaa. Niistä vaimo tekee uuden. Haluan nallekuvion, kuten edellisessäkin oli.

Pieneenpussiinlaittaja

Kävin kaupassa, lähi.

Kassalla vain neljä sanaa:
 laitetaanko pakasteet pieneen pussiin.

Ammatti: pieneenpussiinlaittaja.