Joulukorteista, osa II

Tuossa marraskuussa jo kirjoitinkin siitä, että kuinka vaikeaa voi joulukorttien lähettäminen olla. Tai ei oikeastaan edes se lähettäminen, vaan sen päättäminen, kenelle kaikille niitä nyt pitäisi lähettää.

Nyt olemme vaimon kanssa saaneet päätökset tehtyä ja kortit on laitettu siihen punaiseen isoon (osa ensin pieneen valkoiseen) kuoreen. Teimme aluksi muutamia alustavia linjauksia: 1) mietimme aivan puhtaalta pöydältä, kenelle haluamme kortteja lähettää ilman, että olisimme miettineet keneltä kaikilta niitä itse mahdollisesti saamme; 2) sukulaisten, jotka eivät ole aivan lähisukua, kortit eivät ole loppujen lopuksi kovin tärkeitä; 3) kummilapsille kortit ehdottomasti lähetetään (sovimme myös, että myös "aikuisille" kummilapsille lähetetään kortteja); 4) työkavereita ei millään tavalla muisteta ja 5) että nyt erotetaan oikeat ystävät ja hyvänpäiväntutut (ei turhia kortteja vanhasta tottumuksesta entisille naapureille, joiden kanssa kerran grillailtiin kesäiltana).

Tällä systeemillä saimme joulukorttien kokonaismäärän varsin siedettäväksi. Joulun kustannuksetkin tältä osin pysyvät paremmin kurissa. Voisi melkein sanoa, että olimme hetken onnellisia.

P.S. Valitan, että nämä kirjoitusten aikaväli on päässyt välillä kovin pitkäksi. Meillä on ollut vähän monenlaista menossa nyt perhe-elämässä.

Aurauksesta ja kolauksesta

Heräsin ulkoa kuuluvaan kolaukseen. Menin katsomaan ikkunasta niin talonmieshän se siellä kolaili aura-traktorin jättämiä lumenrippeitä. Auraaja oli ollut huolimaton, kun tuolla tavalla oli jättänyt korkeitakin kekoja lunta juuri rappukäytävän eteen. Myös b-rapussa oli samaa ongelmaa. Pienellä vaivalla auraaja olisi saanut traktorillaan talonmiehen työn minimiin.

Nyt talonmies joutui heräämään aikaisin kolailemaan ja lapioimaan edustoja kuntoon. Menin hakemaan lehteä ja jäinpä jutustelemaan talonmiehen kanssa. Oli ollut viikonloppuna pilkillä ja kertoi saaneensa ahvenoita. Vaikutti iloiselta vaikka joutuikin kolailemaan. Se on hänen työtään ja arvostan sitä suuresti.

Aurausautonkuljettajan työtä kadehdin. Satunnaisesti töitä ja aina, kun töitä on, saa kiitosta osakseen. Ihmiset taputtavat, kun aura ajaa ohi ja Jouluna tuodaan paketteja. Toisin on talonmiehellä. Laitosmiehen tittelillä pienellä palkalla kituutetaan kiinteistönhoitajana ja otetaan vastaan ihmisten haukut ja moitteet. EI ole helppo hänen osansa. Plussana vielä on sekin, että kotona odottaa kylmennyt ruoka ja lämmennyt maito, kun saa kaikki kolattua.