Folioilmapalloja

En ole saanut ikinä pitää kädessäni oikeaa folioilmapalloa. Olen aina ollut hieman katkera siitä. Joka vappu tulee paha mieli, kun näen niitä kaupungilla ja lapset, jotka innoissaan niitä hamuavat. Ei tee mieli enää vappumarssille. Nyt, kun olen jo keski-ikäinen, olisi tietysti outoa, jos ostaisin sellaisen omaksi ilokseni ja kuitenkin paniikissa selittäisin, että lapsi odottaa nurkan takana. Mitä se sille myyjälle kuuluu, kenelle sitä ostan!

Päätinkin, että veronpalautusrahoista säästän sen verran sukanvarteen, että voin tilata tukkukauppiaalta sellaisesta paksusta luettelosta suuren kasan folioilmapalloja. Tuskin ne kovin kalliita on. Muutama kymmenen riittää aivan hyvin. Ja varsinkin mikkihiiripalloja tilaan useita. Eerolta lainaan kompressorin puhaltamista helpottamaan, jos se ei ole mökillä. Kaiken tämän teen vain siksi, että minulla on aikaa ja varaa siihen. Vaimo näitä suunnitelmia taas tulee kummastelemaan, mutta sille sanon, että on kummempiakin puuhia ihmisillä. Suunnitelmani huipentuu siihen, että seison kymmenien pallojeni kanssa ensi vapunaattona torilla ja jaan kaikki pallot ilmaiseksi lapsille, jottei siirry sukupolveni trauma seuraavalle, niin kuin Jatkosota. Ei tule kenellekään paha mieli siitä, vaan hyvä. Enkä ala toimilupia kysymään ympäristövirastolta.