Kävimme paremman puoliskon ja erään koiran kanssa kävelyllä aamulla. Sanoisin sitä aamukävelyksi, jos ajankohta ei olisi ollut niin myöhäinen. Menimme tuttua reittiä metsikköön kävelysillan yli ja jokin kiinnitti koiran huomion. Koira alkoi vainuta jotain sillan kohdalla. Luulimme ensin vaimoni kanssa, että sillan alla on kissa tai orava. Tutkimme tarkemmin sillan alusta ja löysimme pakasterasian, johon oli kirjoitettu: "Tämä ei ole roska. GEOKÄTKÖ". Avasimme rasian ja olimme ihmetyksestä ymmyrkäisinä.
Pakasterasiassa oli Minigrip-pussi, jossa oli lehtiö ja irrallaan rasiassa oli kaikenlaista roinaa, jota yleensä löytyy vain pikkutyttöjen pöytälaatikoista. Luimme lehtiötä ja ymmärsin, että kyse on jostain harrastuksesta, jossa etsitään näitä kätköjä gps-laitteen avulla. Vihko oli melkein täyteen kirjoitettu päivämääriä ja nimiä. Ilmeisesti kävijöitä oli ollut paljon. Kirjoitimme itsekin nimemme vihkoon ja jatkoimme matkaa.
Kotona istahdin tietokoneen ääreen ja etsin lisätietoa tuosta laatikosta. Ymmärsin, että geokätköilyssä on kyse maailmanlaajuisesta toiminnasta, jossa pyritään 171m välein laittamaan tällaisia rasioita vihkoineen ja rojuineen maapallo täyteen. Ajatus tuntui naurettavalta. No meilläkin on nimet vihkossa, joten jonain päivänä voin tehdä tunnuksen Geocaching.comiin ja laittaa ensimmäiseksi löydetyksi kätköksi tuon rasian. Siihen voi kuitenkin mennä aikaa, jos pysyn järjissäni.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvä ettet sentään heittänyt jorpakkoon sitä rasiaa. Kätköily on kuule hyvä harrastus!
VastaaPoistaKukaan terve ihminen ei geokätköilyä harrasta mutta meille muille tämä on ihan sopiva harrastus.
VastaaPoista