Mummon luona yökylässä

Kävimme viikonloppuna katsomassa mummoa vanhainkodissa. Mummo asuu noin 300 km päässä joten katsoimme paremmaksi olla mummon luona yötä. Vanhainkoti oli nimetty kuntaliitoksen yhteydessä palvelutaloksi, ja kyllä siellä palvelu pelasikin.

Saavuimme palvelutalon pihaan myöhään perjantai-iltana. Mummo oli nukkumassa, mutta puhelu yöhoitajalle avasi tien sisään. Emme olleet syöneet pitkään aikaan, joten kävimme palvelutalon keittiöllä syömässä päivällä tähteiksi jääneitä riisipuuroa ja soppaa. Nykyajan vanhukset ovat onneksi huonoja syömään, joten mekin saimme osamme.

Kannoimme patjat mummon yksiöön ja asetuimme nukkumaan. Aamulla palvelu pelasi! Isoon ruokasaliin oli katettu aamupala, jopa parempitasoinen kuin hotelleissa, joten suuntasimme syömään. Leipää oli monenlaista ja viiliä, jogurttia, ohrasuurimopuuroa, piimää. Lopuksi saimme vielä kahvit.

Mummo ei meitä tuntenut. Ihmetteli, että ketä hänen luonaan on ja puhui vain jotain evakkojuttuja. Luuli meitä Karjalan evakoiksi, kun olimme yöllä hänen huoneeseensa ilmestyneet. Päivisin soutelimme palvelutalon veneellä läheisellä lammella ja joutilaina hetkinä menimme päiväsaliin katsomaan tv:tä.

Jossain vaiheessa palvelutalon henkilökunta alkoi kysellä, että milloin vieraat ovat lähdössä. Luulin, että he tahtovat tietää lähdöstämme, jotta osaavat tehdä meille eväät mukaan, kun matka on pitkä. Toisin kävi. Jouduimme paluumatkalla pysähtymään huoltamolle syömään, kun palvelutalosta ei eväitä tipu.