Joulukorteista, osa III

Tuli mieleen, että joulukorteista olisi hyvä vähän kirjoittaa. Sitten muistin, että olen kirjoittanut jo aikaisemmin samasta aiheesta. Näkyi olleen kaksikin tekstiä. Joten osa siitä, mitä oli mielessä, on jo vuosi sitten kirjoitettu. Viime vuonna saimme luotua hyvän systeemin korttien lähettämiseen ja noudatamme samaa myös nyt.

Mutta sähköisistä korteista pari sanaa. Niitä on jo alkanut tulla. En millään muotoa paheksu sähköisiä kortteja. Sehän on oiva tapa esimerkiksi säästää luontoa. Mutta toivoisin, että ihmiset käyttäisivät vaikkapa valmiita korttipalveluja, niitä on aika paljon olemassa. Niihin voi myös liittää oman valokuvan - ei välttämättä omasta naamasta otettua kuvaa vaan itse otetun. Näin välttyisi muutamalta tyypilliseltä asialta, jotka saattavat ilahduttamisen sijasta harmittaa vastaanottajaa.

Nimittäin joskus voi käydä vaikkapa niin, että lähettäja varmaan suurella innostuksella etsii sen kaikkein hienoimman, laadukkaalla kameralla ottamansa kuvan ja päättää liittää sen joulutervehdykseen. Se saattaa olla niin suuri, että pahimmassa tapauksessa sillä tukkii vastaanottajan postilaatikon tahtomattaan. Lisäksi kaikki sähköpostiohjelmat eivät näytä liitteitä ehkä sillä tavalla kuin lähettäja on ajatellut, joten lopputulos ei välttämättä muistuta sitä kaunista joulukorttia lähettäjän tarkoittamassa merkityksessä.

Toinen asia, jonka olen pistänyt merkille tässä sähköisessä joulutervehdyshommassa, on siinä mielessä samanlainen kuin edellinen, että sen voisi myös kiertää käyttämällä jotain valmista palvelua. Nimittäin jos lähettää sähköpostilla yhdellä kertaa saman tervehdyksen kaikille tutuilleen, saattaa käydä niin, että samalla meni myös kaikkien tuttavien sähköpostiosoitteet niille kaikille tutuille. Kaikkia ihmisiä tämä ei tietenkään häiritse, mutta minusta on vähän kiusallista pyytämättä saada kymmeniä sähköpostiosoitteita.

Kolmas seikka, joka tulee mieleen sähköisistä tervehdyksistä, on se tunnettu asia, että monet lähettävät kortteja jotenkin luokitellen samalla ihmisiä. Esimerkiksi ensimmäisen luokan tutuille 2-puoleiset kortit, toisen luokan tutuille 1-puoleiset ja kolmannen luokan tutuille postista ilmaiseksi tulleita kortteja. Sähköisen tervehdyksen saaja saattaa miettiä mielessään, olenkohan nyt 4-luokan vastaanottaja. Erityisesti jos hän näkee koko vastaanottajalistan, se saattaa johtaa ajatuskulkuihin omasta sijainnista lähettäjän joulutervehdysluokittelussa.

Monena vuonna olemme itse tehneet niin, ettemme ole lähettäneet kortteja kenellekään. Se on tuntunut toisinaan aivan kelpo ratkaisulta. Siinäkin on tietenkin varjopuolensa, vastaanottajat - jotka siis tässä tapauksessa eivät ota mitään vastaan - saattavat luulla tipahtaneensa luokkaan "ei enää joulukortteja näille". Toinen varjopuoli on se, että kun sitten omasta postiluukusta alkaa tipahdella toinen toistaan iloisempia kortteja, tuntee jo vähän katumusta, kun ei tullut lähettäneeksi itse. Mutta pahinta on, että menettää itse sen korttien kirjoittamisen ilon. Vaikka korttien valitsemisessa, kirjoittamisessa ja lähettämisessä on oma vaivansa, juuri siinä kirjoittamisen hetkessä on sitten jotain todella mukavaa. Kun käy osoitteistoa läpi, ajattelee hetken jokaista, jolle tervehdys lähtee - se lienee sittenkin tärkeintä.