Liikahikoilusta

Vaimoni miettii onko nyt mieltä missään. Hikoilen liikaa jopa kylmissään. Aluksi se oli sellaista normaalia, että lunta kolatessa ja halkoja hakatessa saattoi otsa kostua hiestä, joskus selkäkin. Siihen auttoi yleensä antiperspirantti tai deodorantti. Haju ei ollut voimakas ja selviydyin mainiosti normaaleista sosiaalisen kanssakäymisen tilanteista muita häiritsemättä. Vähitellen tilanne on pahennut. Nykyisin minun ei tarvitse kuin nousta portaat tai kiiruhtaa autolle niin olen hiessä. Sitä hikeä tulee paljon ja se tuoksuu voimakkaasti.

Ideakuvastosta innostuin tilaamaan hientappajaa ja täytyy todeta, että se toimi - ainakin aluksi. Nyt hikirauhaseni ovat tottuneet siihenkin ja hikeä puskee tästä ihmeaineesta huolimatta. Luin lääkärikirjasta, että liikahikoilu voi johtua jopa elimellisetä ongelmasta, mutta olo tuntuu muuten hyvältä ja suksi luistaa.

Eihän tämä hikoilu itseäni haittaa, kun esimerkiksi kylässä käydessä pään ja kainalot voi käydä kuivaamassa aluksi wc:n käsipyyhkeeseen, mutta vaimoa tämä hikoaminen häiritsee. Lapsetkaan eivät enää halua tulla nihkeään syliin. Mietin jo eilen, että olenko jo ihan eläkettä vaille, kun pienen pienikin liikunta saa minut hikoamaan. Tuntuu, että nyt työpaikalla vasta puristetaankin minusta kaikki mehut. Muuten tammikuu on mennyt ihan mukavasti.