Aamulla menin soittamaan naapurin ovikelloa. Syynä oli se, että oli perinteisen lauluhetken aika. Tähän aikaan vuodesta olemme joka vuosi naapurin kanssa laulaneet suomalaisia lauluja, lähinnä iskelmiä ja jotain vanhoja kansanlauluja.
Naapuri tuli meille vaimonsa kanssa ja keitimme kahvit heti aluksi. Kahvin tippuessa kaivoimme sopivia nuotteja ja mietimme, mitkä laulut sopisivat näin vuoden alkuun. Kahvit juotuamme vaimo asettui pianon taakse ja kokoonnuimme puolipiiriin hänen ympärilleen. Vaimo soitti ja me lauloimme naapureiden kanssa.
Sitä vain en ymmärrä, miksi naapurin naisella on niin ruma lauluääni. Kaunis on kasvoiltaan naapurin rouva, mutta ääni laulaessa on kuin sikaa tapettas. Miten Olavi jaksaakin kuunnella sitä? Ehkä he eivät useinkaan laula. Tällä kertaa yhteinen lauluhetki meni minulla kärsimyksen puolelle. Edellisen asunnon naapurit olivat mukavempia näissä vuodenalun lauluhetkissä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti