En tiedä, oletteko te, hyvät lukijat, miettineet, miksi kirjoitan tätä blogia. En tiedä, oletteko miettineet, mitä tämä on - elämäkertaa, novelleja vai mitä.
Sattui silmiin, kun ei tullut uni ja runokirjaa lueskelin, Lauri Viidan runo Mitä varten kirjoitan. Viita kirjoittaa mm. näin: "Minä rupesin kirjoittamaan. Oli pakko." Siltä minustakin tuntui. Välillä taas tuntui, että ei pidä kirjoittaa, ja kirjoitusväli oli jo kovin pitkä. Nyt on taas tuntunut, että pitää kirjoittaa. Jonkinlainen pakko se on, kirjoittaminenkin.
"Ajatelkaa, koko maailmassa ei ole ainoatakaan kansaa, joka eläisi kirjoittamatta." Totta on. Suomikin on aika kirjoittavaa kansaa. Tällä viikolla muuten tulee taas uusi Finlandia-palkittu. Tai siis tulee uusi, jos Hotakaista ei valita taas. Mutta minäkin, vaikken mikään mahtava kynäilijä olekaan, kuulun tähän samaan suomalaiseen kirjoittajakansaan kuin nuo Finlandia-ehdokkaat, ilmaislehtien tekstiviestitaiturit ja vaikkapa nyt tämä Viita.
Lisäksi minä kirjoitan aika paljon itsestäni. Olen joskus ajatellut, että itsestään on pidettävä, jotta itsestään voisi kirjoittaa. Toivon kuitenkin, että osaisin pitää itsestäni kohtuullisesti. Sillä tavalla kuin Viitakin runonsa lopuksi: "Niin, hyvät Ihmiset, minä olen mainio mies."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Luin noita aikaisempiakin tekstejäsi ja päätin sitten kommentoida. Tykkään, kun kirjoitat, jatka siis vain samaan malliin.
VastaaPoistaOma blogini on oivaa materiaalia myöhemmin kirjoittamaan elämänkertaan. ^^
:)
Hmm, otan osaa jos nuoruutesi on ollut yhtä sekavaa kuin omani tuntuu olevan :''D
VastaaPoistaMinulla on melko samankaltainen suhde kirjoittamiseen; muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Mutta mitäpä tuo haittaa, parempi vain. Ja minusta siinä ei ole mitään pahaa, että kirjoittaa itsestään ja arjestaan, sillä niitäkin asioita on hyvä käsitellä