Pieniä asioita, mutta ärsyttäviä

Minä tiedän, että Haitin maanjäristyksessä on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Minä tiedän, että Sao Paulon rankkasateissa on kuollut kymmeniä ihmisiä. Minä tiedän, että joka kymmenes lapsi elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella. Minä tiedän, että todennäköisesti joku tekee tänäänkin Suomessa itsemurhan.

Tiedän, että maailmassa on paljon pahaa. Tiedän, että Suomessa on paljon asioita, jotka voisivat olla paremmin. Tiedän, että minulla ns. menee hyvin. Siitä huolimatta kirjoitan nyt pienistä asioista, jotka ärsyttävät minua aina joskus. Muistutan teitä, että tiedän itsekin, että nämä ovat vain pieniä asioita. Siltikin ne joskus yhden pienen ihmisen maailmassa ovat isoja asioita. Pienikin asia voi olla ärsyttävä, ja yleensä nimenomaan pienet asiat ovat ärsyttäviä, sillä isot asiat saavat aikaan suurempia tunteita.

1. Miksi kaupan kassalla aina kysytään jotain sen kaupan etukorttia? Minä kyllä osaisin sen näyttää sille kassahenkilölle, jos minulla sellainen olisi.
2. Miksi ihmiset kertovat intiimiasioitaan puhuessaan puhelimessa julkisella paikalla? Voisivat jättää ne asiat puhuttavaksi vaikka kasvotusten.
3. Miksi omakotialueilla naapurukset eivät voi hankkia samanlaisia postilaatikkoja? Onko mitään rumempaa kuin kuuden postilaatikon rivistö, jossa on laatikoita kuutta eri väriä, materiaalia ja kokoa?
(4. Tätä ei ollut aluksi tarkoitus kirjoittaa: Miksi nettiyhteys tökkii? Jos tästä kerran maksan, niin saisi toimia 24/7 ilman pienenpieniä katkoksia.)

Tällaista tällä kertaa. Paljon muutakin on, mutta jatkan niistä myöhemmin. Haitin maanjäristyksen uhreja muistin osallistumalla lipaskeräykseen marketin oven edessä. Onneksi oli viisisenttinen taskussa, niin sai itselle hyvän mielen.