Kävin tuttuun tapaan loppuviikosta polkupyöritse hoitamassa asioita kaupungilla. Oli teetettyjen diakuvien noutoa valokuvaliikkeestä, kirjastossa käyntiä jne. Kirjastossa mietin jälleen kerran, mikä yhdistää kaikkia kirjastotätejä. On sanoinkuvaamatonta se yhteisyys, mitä koen olevan heidän olemuksissaan ja käytöksessään. Ystävällisiähän ne ovat ja auttavaisia, keksipä sitten tarvita tietoa mistä tahansa maailman asiasta ja miksei muustakin, aina yrittävät parhaansa löytääkseen sopivat lähteet. Se oli toki vain sivuseikka, mutta en malttanut olla mainitsematta, kun tuli puheeksi.
Iltapäiväruuhkassa pyöräileminen oli tehdä minut entistä hullummaksi. Pelkästään autojen aiheuttama melu kaiutettuna moninkertaisena talojen seinistä saa ohimosuonet sykkimään ja vihan koko ihmiskuntaa kohtaan syttymään. Siihen äänimaisemaan kun lisätään vielä se, että liikennesääntöjä noudattaen ajaessani autotien reunassa kävelykadun sijaan saan osakseni vihaisia katseita näiltä lämpimissä autoissaan istuvilta vesisateen kastelevuudesta mitään tietämättömiltä kansalaisilta. Kaikki tämä negatiivinen huomio siksi, että olen polkupyörineni heidän kiiltävien autojensa seassa poikkeus, jopa tahra, ja vaikeutan ja hidastan heidän kulkuaan. Yleensä kyse on muutamista sekunneista heidän elämässään.
Mieltäni ei lämmitä niinikään se, että tiedän tasan tarkkaan, kuinka tarpeellista tämä heidän autoilunsa yleensä on. Tässä muutamia kuviteltuja esimerkkejä: Ajetaan parin kilometrin matkaa töihin talvipakkasella ja tätä varten lämmitetään autoa lohko- ja sisätilanlämmittimellä tuntitolkulla, lähdetään illalla trendikkäälle kuntosalille trimmaamaan vartaloa ja hengen pitimiksi käydään automarketissa ruokaostoksilla. Kaikki tämä tehdään auton avustamana, luonnonvaroista ja ilmansaasteista piittaamatta. En siis vastusta kaupunkiautoilua täysin henkilökohtaisista mukavuussyistä, vaan lisään negatiiviseen suhtautumiseeni annoksen ekologisuutta. Toisaalta kai ekologisuuskin on henkilökohtaista. Yleensähän ekologisesti eläviksi itseään kutsuvat ovat valinneet elämäntapansa poistaakseen omaa pahaa mieltään. Mitä muuta se on kuin henkilökohtaista?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Oletko muuten huomannut, että kirjastoissa on myös asiakkaita, jotka ovat aivan omaa tyyppiään? Kirjastoihmisiä. Kulkevat äänettömästi hyllyjen välissä pää hieman kenossa.
VastaaPoistaOlen huomannut, ja voi olla, että itseki olen ainakin lievä kirjastoihminen. Kerran Oulun kaupunginkirjastossa käydessäni seurasin kolmatta tuntia, kun mies, jolla oli lattiaa vasten äänekkäästi narisevat kengät, kulki edestakaisin pää kenossa selaillen kirjoja tuolloin tällöin ja ikäänkuin etsien jotain. Yhtään kirjaa hän ei lainannut, mutta toivottavasti löysi etsimänsä tiedon. Ja vaikka ei olisi löytänytkään, toivon mukaan se oli hänestä hauskaa tekemistä. Näytti ainakin siltä
VastaaPoistaSitten on sellaisia epäkirjastoihmisiä, jotka, vaikkakin näyttävät olevan kirjastossa ihan lainausmerkeissä, tutun nähdessään tunkevat kyselemään kuulumisia siellä hyllyjen välissä. Perinpohjaisena kirjastoihmisenä en halua, että tulen härityksi siellä hyllyjen välissä pää kenossa liikkuessani. Kirjasto jos mikä on mielestäni sosiaalisuudelta rauhoitettua aluetta.
VastaaPoista