keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Työttömän arjesta

Sukulaismieheni on työttömänä ja sain häneltä tänään puhelun. Hän lupasi, että saan lainata hänen kertomaansa tänne blogiin, kun juttu oli kertakaikkiaan niin uskomaton.

Tämä mainittu sukulaismieheni oli metallialan kokoonpanotyössä monta vuotta heti valmistumisestaan lähtien. Viime vuoden syksyllä yritys saneerasi ja lopputuloksena hän ja 4 muuta pistettiin pihalle. Metallialan tulevaisuus näyttää heikolta, joten tämä sukulaismieheni, olkoon hänen nimensä vaikka Esa, mietti alan vaihtoa. Työvoimatoimisto on kurssittanut häntä useaan otteeseen, ilman mitään hyötyä. Ensin hän kävi työnhakukoulutuksen ja sen päälle vielä ATK-ajokortin.

Työnhakukoulutus oli Esalle yhtä tuskaa. Opettaja puhui halventavaan sävyyn oppilaistaan, joiden joukossa oli paljon muitakin metallimiehiä, mutta myös filosofian tohtoreita, hoitajia, rakennusmiehiä ja muutama kouluttamaton sekatyömies. Esan kertoman mukaan opettajan puhe oli niin loukkaavaa ja alentavaa, että hän ei ole vieläkään täysin toipunut kurssista. Suurin hyötyjä tuntui olevan kurssin järjestäjä. Oppilaat motivoituivat huonosti, koska ilmeinen tarkoitus oli saada oppilaita jättäytymään pois kurssilta ja saada karenssi oikeutetuksi.

ATK-ajokortin suorittaminen oli Esalle rutiinia, sillä hän oli suorittanut sen jo aikanaan ammattikoulussa. Virkailija ei uskonut Esan ATK-ajokorttitodistusta ja niin ovi kurssille aukesi kuin varkain. Kurssilla käytettiin Windows-käyttöjärjestelmää, joka Esan mukaan ei sovellu nykyaikaiseen tietojenkäsittelyyn kankeutensa vuoksi, eikä työttömälle laittomuutensa/hintansa vuoksi.

Esa siis soitti minulle tiistaina. Nyt Esa oli saanut uutta vettä ainaiseen myllyynsä. Hän oli myöhästynyt päivän sovitusta ilmoittautumisesta työvoimatoimistoon, koska hänen 2,5-vuotias tyttärensä oli sairaana. Työvoimatoimisto rankaisi Esaa kahden viikon päivärahalla. Esan tuloissa tämä tietää noin 800 euron ansiomenetystä. Se on minunkin mielestäni kallis hinta tyttären sairaudesta.

Esa ei työvoimatoimiston mukaan saa hakeutua koulutukseen, koska "se ei merkittävästi parantaisi hänen työllistymistään ja estäisi kokopäiväisen työnhaun ja kokopäivätyön tekemisen". Näin haudattiin taas yksi rehti suomalainen byrokratian alle. Samalla haudattiin hänen unelmansa uudesta ammatista ja mahdollisesta työpaikasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti