Vapaudesta

Kävin tänään rakkaan vaimoni kanssa aamukävelyllä. En voi sanoa, että olisimme käyneet rakkaalla aamukävelyllä, sillä kokemus ei ollut tällä kertaa kovin myönteinen, ja koska meillä ei ole erityistä tapaa käydä aamukävelyllä, en voi sanoa, että aamukävely olisi meille muutenkaan kovin rakas. Tämä ei kuitenkaan ollut se syy, miksi tällä kertaa päätin avata sanaisen arkkuni ja kirjoittaa tähän blogiin.

Näimme kävelyn aikana koiran. Nimenomaan vain koiran, sillä sen omistajaa tai muuta huolenpitäjää ei näkynyt. Koira oli luultavasti karannut, sillä sen kaulassa oli edelleen pätkä hihnaa. Tämä koira - rodusta minulla ei ollut aavistustakaan, ja tuskin vaimollakaan, sillä vaimolla on kyllä tapana tuoda esille, jos hän jotain tietää - oli luultavasti jollain keinolla saanut katkaistua hihnansa ja rientänyt vapauteen.

Aloin miettiä tuon koiran vapautta. Koska se ei itse saa sitä kaulastaan roikkuvaa hihnaa pois, se joutuu kantamaan sitä mukanaan. Luulisi, että se koira tuntee sen koko ajan. Voiko se olla vapaa, jos se tuntee hihnan ja siten ehkä muistaa vankeutensa? Onko sen vapaus vain näennäistä.

Jotenkin mielessäni vertasin sitä naimisissa olevaan naiseen, joka on liikematkalla. Tuo nainen on periaatteessa tuolla matkalla vapaa, mutta koska sillä on sormus sormessaan, tuo sormus muistuttaa häntä koko ajan siitä, että hän todellisuudessa ei ole kuin näennäisesti vapaa. Tuo nainen voisi tietenkin ottaa tuon sormuksen pois sormestaankin, mutta se ei juuri tilannetta muuttaisi.

Tämä aihe jäi minua niin vaivaamaan, että jos sinulla on jotain sanottavaa, kommentoi toki tätä kirjoitusta.