Päiväunet

Tänään olin työpäivän jälkeen jotenkin harvinaisen väsynyt. Sanoin vaimolle, että joudun ehkä ottamaan pienet unet. Ja vähän ajan päästä siitä, kun olin tuon saanut sanottua, oli jo seuraavan sanomisen vuoro. Siis sen, että nyt minä menen ottamaan ne päiväunet.

Se oli sellainen kokonaisvaltainen väsymyksen tunne. Aivan kuin ei olisi koko päivänä saanut yhtään raitista ilmaa, ei lainkaan olisi juonut kahvia eikä olisi nukkunut edellisenä yönä kuin pari tuntia. Asioiden olisi mielestäni pitänyt olla paremmin. Kahvia olin ainakin juonut riittävästi.

Eihän siinä sitten auttanut kuin riisua itsensä ylimääräisistä vaatteista. Ylimääräiset vaatteet tarkoittavat minun tapauksessani, ja päiväunien tapauksessa, sillä tässähän oli nyt ikään kuin kaksi toimijaa, minä ja päiväuni, kaikkia muita paitsi sukkia ja alushousuja. Sitten sen verran päiväpeitteen ja peiton nostamista, että sinne alle pääsee pujahtamaan.

Siinä sitten selälläni makasin sängyssä, pää tyynyllä, kädet ristissä pään takana. Tässä vaiheessa oli ensimmäinen jännä olo. Olin ehkä juuri nukahtamassa, mutta vielä vähän valveilla. Jotenkin kuvittelin, että minulla on kädessäni jotain - näin varmaan oikeasti jotain unta - ja se pääsi putoamaan. Säpsähdin niin, että havahduin siihen.

Jossain vaiheessa olin nukahtanut uudelleen ja nukkunutkin varsin sikeästi. Heräsin. Jalkani, jotka olivat sekä sukissa, että peiton ja päiväpeitteen alla tuntuivat ihanan lämpimiltä. Niin lämpimiltä, etteivät lihakset tunnu niin lämpimiltä vaikka kuinka niitä erikseen lämmittelisi, esimerkiksi jotain urheilemista varten. Muutenkin oli sellainen seesteisen raukea olo. Paha maailma ei heti heräämisen jälkeen päässyt häiritsemään.

Mutta ne ajatukset tulivat. Se, että pitää nousta. Se, että noita ihanan lämpimiä jalkoja pitää kiusata sillä, että nostaa peiton pois. Miksi ihminen ei voisi vain saada rauhassa siinä maata ja mietiskellä vaikka sitä, kuinka uuni rakentuu tiili tiileltä? Tulevat kaikki ikävät ajatukset päähän häiritsemään.

Kauaa siinä ei sitten voinut olla. Niin tietoiseksi tuli siitä, että siitä on joskus noustava, että lopulta ajatteli, että on sama nousta heti, ettei sitä tarvitse enää sen jälkeen miettiä. Niin sitä sitten nousi, laittoi vaatetta päälle, meni keittiöön, ja totesi, että vaimo oli keittänyt kahvia. Sanoi vielä, että aivan minua varten.