Iskiaskipuja

Jälleen se iski. Aamulla en ollut päästä sängystä ylös, kun iskiastani niin juili ja kolotti. Liekö johtuu eilisestä sulkapallopelistä. Myös vasen käsivarteni oli jotenkin turta ja on edelleen, jonka vuoksi tämä kirjoittaminenkin on vähän hankalaa. Raahauduin kuitenkin normaaliin tapaan töihin, vaikka pahalta se tuntui ja melkein itketti.

Töissä kävelin varmaan hankalan näköisesti, kun sihteerikin kysyi, mikä vaivaa. Kahvitauolla sitten puhuimme enemmänkin ruumiintunnoistamme työkavereiden ja siivoojan kesken. Kuulosti siltä, että useimmillla oli jos jonkinmoista vaivaa ja kolotusta. Minun iskiakseni ja tämä käsi alkoivat tuntua pieniltä vaivoilta siinä porukassa. Ihmetytti, että meitä yleensäkin pidetään töissä, kun niitä juttuja kuunteli.

On sanottu, että terveys on kuin selkä, että sen merkityksen huomaa vasta, kun sen menettää. Totesin, että tämä pitää paikkansa. Hyvinä ja terveinä päivinä ei muista olla iloinen, ettei ole mitään isompaa renkkaa, mutta kun pienikin vastoinkäyminen tulee, ollaan heti valittamassa.

Pitäisi lopettaa tuo kaikenlainen urheileminen ja kuntoilu, kun aina sattuu ja kolottaa. Pasihan se minut sinne sulkapalloon pyysi, kun parempi kaverinsa oli sairastunut. Ei olisi pitänyt mennä, ei todellakaan. Ensi kerralla, kun pyydetään, tiedän kyllä kieltäytyä. Ei ole kiva nukkua Buranan voimalla.