Taas junassa ja muutakin

Olen jo pitkään hämmästellyt tätä suomalaisten, tai ainakin sellainen tuntuma on, että etupäässä suomalaisten se on, tapaa, etteivät he (mikseipä myös me) puutu toisten asioihin. Matkustinpa taas junassa, samaan suuntaan kuin viimeksi, tosin eri kaupunkien väliä, ja kuuntelin toisten keskusteluja. Oli puhe verotuksesta, uhkapeleistä, alkoholismista, maataloudesta ja sen sellaisista. Keskustelua kävivät kaksi miestä, ja kun kolmas kotvasen emmittyään sanoi kommentin, joka edusti vastakkaista mieltä kuin nämä kaksi ja liittyipä vielä muistaakseni uhkapeleihin, aistinpa vain heidän ilmeistään, että olisipa tuokin vain keskittynyt kuuntelemaan juttujamme ja pitänyt suunsa kiinni, eivätkä he alkaneet keskustella tämän kolmannen kanssa sen koommin.

Usein olen havainnut myös itsessäni sellaista vikaa, että sitä ollaan ja keskustellaan vain sellaisessa seurassa, että kaikkien tiedetään olevan enimmäkseen samaa mieltä kuin itse. Siinä vaan uraudutaan ja junnataan niissä omissa omasta mielestä niin erinomaisissa mielipiteissä, eikä uskalleta ottaa vastaan kritiikkiä, kun pian saattaisi joutua kääntämään kelkkaa, jopa takkia. Seurahan tunnetusti tekee kaltaisekseen, ja tällainen alituinen samanhenkisten ihmisten kanssa oleilu vieraannuttaa meidät helposti ympäröivästä todellisuudesta. Näin ollen olisikin tervettä tutkia ja ottaa ajatellakseen asiassa kuin asiassa myös vastapuolen näkemyksiä, jotta tietää ainakin, mitä tässä kulloinkin vastustetaan ja paremmin määrittyy myös se, millä asialla itse ollaan.