Olen vieraanvarainen, mutta.

Vietimme lauantai-iltaa ystävien kanssa meillä. Illanvietto alkoi klo 18 aikoihin ja loppui klo 02.00. Tästä ajasta noin 3 tuntia oli liikaa. Tavallisesti menemme viikonloppunakin ajoissa nukkumaan, mutta nyt unirytmiimme tuli ikävä vaihevirhe. Olemme unirytmissä 3 tuntia väärässä ja se on vähemmän hupaisten vieraidemme ansiota.

Illanvietto oli osin hauska. Kuulin mm. millainen kommellus oli sattunut ystäväni työkaverin miehen pikkuveljelle ja millaisia työvuoroja ystävälläni on seuraavat kome viikkoa (ilta-ilta-ilta-aamu-pitkäaamu-pitkäaamu-ilta-ilta-ilta tai jotain sellaista). Minua ei kiinnosta! Toisaalta sain itse kertoa ystävilleni, kuinka meinasin liukastua kaupassa käydessäni. Juttu oli sinänsä harmiton, mutta koska minä olin meinannut liukastua, se aiheutti naurunremakan koko seurueessamme. Tästä johtuen sanon, että ilta oli osin onnistunut.

Ystävyys on vastavuoroista. Ystävyyssuhteet minun teoriani mukaan pohjautuvat siihen, että molemmat saavat suhteesta jotain. Esimerkiksi hyvä ystävä voi olla sellainen, jonka kesämökillä voi käydä saunomassa ja vastapalvelukseksi kehua hänen uutta autoaan. Toinen saa tällaisessa suhteessa saunoa ja ystävä on tyytyväinen kun hänen silmäteräänsä arvostetaan. Tällainen on siis toimiva ystävyyssuhde.

Kaikki tietävät sen tunteen, kun on vieraita ja he eivät ymmärrä lähteä kotiin. Hienovaraisesti voi vihjailla, että olisi aika lähteä. "Mihinkähän aikaa vieraat olisivat kotona, jos nyt lähtisivät?" Noin voi ihan hyvin kysyä samalla, kun vaihtaa yöpyjamaa päälle ja komentaa puolisoa iltapesulle. Mutta, entä jos viesti ei mene perille. "Ilta-ilta-ilta-aamu-aamu-aamu-ilta...", vieras jappasee parhaassa nojatuolissasi työvuorojaan. "Ja muistatko sen, kun ekaluokalla pissasit housuun, hehe hehe!", vieras jatkaa sujuvasti, kun osoitat ovea ja tarjoat hänelle päällysvaatteitaan.

Mitä tällaisessa tilanteessa on asiallista tehdä? Poliisien soittaminen ei tule kysymykseen, kun kyseessä on sentään ystävä. Onko kosto ratkaisu?. On. Tässä tapauksessa kosto maistuu suloiselta. Odotankin nyt lauantai-iltaa, jolloin ystäväni ei kutsu minua kylään. Silloin on minun tilaisuuteni. Menemme kaupan kautta ja varaamme evästä pitkää iltaa varten. Ehkä vietämme taas osin onnistuneen illan tarinoiden siitä, kuinka isosetäni kaupan kassan kämppäkaverille oli sattunut ala-asteella hauska juttu, jota en tosin muista tai arvostelemme heidän sisustustaan mukaan otettuun avotakka-lehteen verraten. Kun ystäväni sammuttaa viimein valot, käymme ehkä nukkumaan hänen sohvalleen tai piiloudumme eteiseen.

Ystävyyssuhteilla ei kannata leikkiä. Niitä on hoidettava vastuullisesti ja molempia osapuolia hienotunteisesti kunnioittaen. Tämä on minun näkemykseni tähän asiaan.