Naapurisovusta

Seinäni takana asuu naapuri. Näemme usein portaikossa ja toivotamme toisillemme päivää, huomenta, iltaa ja joskus sanomme terve. Tervehdykseen saattaa sisältyä pieni nyökkäys ja hymy. Joskus olen havainnut, että aikaisin aamulla hymy on kapea ja näin perjantai-iltaisin naapuri hymyilee leveästi tervehtiessään.

Voin sanoa, että tulemme naapurini kanssa toimeen. Jo jokaviikkoiset, miltei päivittäiset tervehtelymme kielivät siitä. Toisaalta en voi olla varma, onko naapurini hyvässä välissä kanssani vai näytteleekö hän iloista tavatessamme. Luultavasti hänen suhtautuminen minuun on vastaavaa kuin minun häneen. En kauheasti ole kiinnostunut hänen asioistaan, kunhan pysyy hiljaa ja suostuu tervehtimään.

Kerran leipoessani en mennyt lainaamaan kananmunia naapurista, koska minulla oli omasta takaa. Tämän mainitsin vain siksi, että perinteisestihän hyvä naapurisopu tarkoittaa sitä, että voidaan lainailla tavaraa puolin ja toisin. Meillä näin ei toimita vaikka muuten ollaankin ns. väleissä.

Kertokaapa ideoita, miten naapurisopua voisi parantaa. Olisikohan asiallista pyytää naapuri joskus kylään ja keittää vaikka kahvit? Näin äkkiseltään mietittynä siinä voisi olla ajatusta. Voisimme naapurin kanssa vaihtaa kuulumisia ja keskustella tämän talon äänieristyksestä enemmänkin. Ehkä meistä voisi tulla hänen lapsensa kummeja tai jotain siihen suuntaan.

En vielä pyydä naapuria kylään. Odotan sopivaa aikaa ja hetkeä. Pitää kutsua joskus, kun heiltä ei kuulu melua ja meillä on siistiä.