Pyhäinpäivänä eläinten hautausmaalla

Olipa pyhäinpäivä ja päätimme juhlistaa sitä perinteisin menoin. Kävimme hakemassa kassillisen kynttilöitä tuttavani anopilta (hän on töissä kynttilätehtaalla, joten saimme edullisesti), ja suuntasimme auton keulan kohti eläinten hautausmaata.

Kynttilämeri oli uskomaton. Liikutuimme katsellessamme tuikkuja, roihuja, lyhtyjä ja haudoille tuotuja havuseppeleitä. Halusimme päästä kunnolla käsiksi tunnelmaan, joten ryhdyimme etsimään tuttujen eläinten hautoja ja sytyttämään niille kynttilöitä. Alueen opaskartta oli jokseenkin puutteellinen, mutta siitä huolimatta löysimme vaivattomasti useimmat tutut hautapaikat. Muutama hauta oli hakemisessa, mutta se ei haitannut. Emme muistaneet kaikkien tuttujen koira- ja kissavainaiden nimiä, joten ajattelimme, ettei se muistaminen muutenkaan ole sellaisissa tapauksessa tarpeen.

Puhuimme eläinten hautakiville, rapsuttelimme niistä sammalta pois ja lämmittelimme käsiämme kynttilöissä, kun mieleeni pulpahti ajatus. –Kynttilöitä on reilusti jäljellä, joten voimme muistaa kaikkia niitä eläimiä, joita ei ole haudattu sille hautausmaalle. Nämä eläimet pitivät joukossaan niin koti- kuin teuraseläimetkin. Niinpä veimme loput 23 kynttilää muualle haudattujen eläinten muistokiven juureen. Siinä ei montaa valoa ennestään ollutkaan.

Halasimme toisiamme ja poistuimme hämärtyvään iltaan. Iloisina lähdimme ja päätimme; tulemme Jouluna uudestaan.