Kaaressa

Ihmisen elämää on usein kuvattu kaarena, joka alkaa alempaa ja päättyy alemmas kuin keski-iän huippukohdat ovat. Minä olen omassa kaaressani varmaan huippukohdassa noin niinkuin optimistisesti ajatellen.

Mutta typerältä tuntuu ajatella elämää elämänkaarena. Tosin ajatus ei varsinaisesti ole typerä, vaan usein kaari piirretään väärin päin. Olisi parempi, että kun y-akselilla on elämän hyvät asiat ja x-akselilla aika, kaari piirrettäisiinkin siten, että se lähtisi ylhäältä ja loppuisi ylös, kuten oheisessa kuvassa on esitetty.

Ei varmaan ole tyytyväisempää ihmistä kuin kaikkivoipa 1,5-vuotias lapsi tai kokonaan muistinsa menettänyt 98-vuotias vanhus. Heillä arkea rytmittävät mukavat rutiinit. Ensin syödään ja vaipanvaihdon jälkeen mennään nukkumaan. Tätä sykliä toistetaan stressaamatta sen enempää muista asioista.

Luodaanpa katsaus 35-vuotiaaseen. 35-vuotias mies tai nainen on nykyajan Suomessa huonossa jamassa. Hän on keski-ikäinen, naimisissa tai naimaton, varakas, köyhä tai jotain siltä väliltä. Kaikki nämä ovat huonoja asioita. Olet varmasti samaa mieltä. Tälle 35-vuotiaalle on usein kertynyt huolia, jotka rasittavat. Voi olla asuntovelkaa, naapurikateutta, ihottumaa tai muuta, mikä mieltä askarruttaa taivaan ja maan väliltä. Potkupuvusta on kasvettu jakkupukuun tai työhaalareihin, ja dementia ei ole vielä armahtanut tätä taaplaajaa. Kukaan ei varmasti kadehdi hänen osaansa. Olipa se millainen tahansa.


Loppupäätelmänä julkistankin, että virallisesti elämänkaari on piirrettävä oikein eikä väärin. Keski-iässä on syvä taantuma ja päät ovat huippukohtaa. Aivan kuin Gaussin käyrä peilikuvana tai jotain siihen suuntaan.