Uusi imuri

Jouduin perjantaina aamupäivällä ostamaan uuden imurin. Kulunutta ja kliseistä sanontatapaa käyttäen – vanha imuri sanoi yhteistyösoopimuksensa irti. Niinpä imurikauppaan. Ajelin pyörällä kirkon vieressä olevaan sähköelektroniikkakauppaan ja suoraan myyjän pakeille. Ylläni oli tuulipuku ja pipo, mutta se ei liity nyt tähän.

Myyjä kyseli minulta peruskysymykset, jotka asiakkaalta kysytään ja valitsi minulle uuden imurin. Minulla ei ollut myyjän valinnan jälkeen valinnanvaraa, joten tyydyin ainoaan vaihtoehtoon, jota hän tarjosi. Se on tietysti myös paras. Pahvilaatikko kädessäni pyöräilin takaisin kotiin imurini kanssa imurin hinnan köyhempänä, mutta imuria rikkaampana.

Kotiin tullessani minua odotti mukava yllätys. Entisen imurin sisältö oli levitelty lattialle ja sain imuroida sen uudella imurilla. Tuntui mukavalta imuroida uudella laitteella. Kahva istui hyvin käteen ja ääni oli miellyttävän siirappinen, mutta silti tehokas. Pussin sisältö oli levitelty siksi, ja vain siksi, että sain kokeilla uutta imuria heti verekseltäni. Ovelta-ovelle-kauppiaat toimivat samaan tapaan: heillä on usein roskaa mukana, levittävät sitä lattialle ja esittelevät imuroimalla malliaan.

Koska asia on jokseenkin merkittävä taloudessamme, innostuimme ottamaan kuvia imurista. Olemme ottaneet jokaisesta vuoden 1995 jälkeen ostetusta imurista kuvan imurikansioomme. Näin muistamme millaisia imureita meillä on ollut, jos asia tulee puheeksi vaikkapa illanistujaisissa. Keksimme myös puolisoni kanssa teesin, jota huutelimme loppuillan. "Imurointi on siistiä puuhaa"