Jumalan palveluksessa

Tänään sunnuntaina tapahtui jotain aika poikkeuksellista. Kävin kirkossa jumalanpalveluksessa. Menin sinne aivan yksin, koska nämä tällaiset asiat ovat niin henkilökohtaisia, että turhaan sinne kirkkoon perhettä tai ystäviä ottaa mukaan. Ilmastoa ajattelin sen verran, että kävelin kirkkoon.

Kirkossa oli 32 henkilöä. Tai ainakin sen verran näin (tosin kanttoria en nähnyt, mutta kuulin). Ei siis kovin paljoa. Kolehtikin kannettiin. Ja ilmoitettiin, että se on vapaaehtoinen. Se ei vain tunnu kovin vapaaehtoiselta, kun harmaapäinen suntio erikseen kävelee viisi metriä minua kohti ja työntää haavia lähemmäksi. Vaatii tietynlaista päättäväisyyttä olla laittamatta kahvirahojaan sinne haaviin.

Tämän sunnuntain teemana oli valvominen. Se papin mukaan (joka oli nainen, ja ehkä ollut aina) liittyy tulevaan tuomiosunnuntaihin. Että ihmisten pitäisi valvoa, jotta ei tule tuomiota. Tai jotain sinne päin. En minä sitä niinkään siellä kirkossa miettinyt. Kun mietin sitä, että kuinka tämä jumalan palveleminen oikein itseltäni sujuu. Ei kovin hyvin ehkä, koska tuli ajateltua paljon muutakin siellä kirkossa. Vaikka virallisestihan tuo jumalanpalvelus taitaa tarkoittaa sitä, että jumala palvelee ihmisiä. Mutta varmaan pappi olisi sitä mieltä, että olemme kaikki kuitenkin jumalan palveluksessa.

Jumalanpalveluksen jälkeen menin sitten kahville läheiselle huoltoasemalle.